maanantai 19. elokuuta 2013

Se oli mun isi ♥


Blogin puolella on ollu mun puolelta ainaki tosi hiljasta. Mutta siihen on syy. En haluu tän olevan mitään itsesäälissä pyörivää valitusta, mutta tä voi olla yks tapa millä saan purettua mun ajatuksia. 

Perjantai 16.8. on ollu mun elämän kamalin päivä. Tai oikeestaan viimenen puoltoista vuotta on ollu ihan kamalaa ja oon odottanu että vaan herään painajaisesta. Mutta perjantaina hiukkan viiden jälkeen äiti soitti että isi on nyt nukkunu pois. Mite tämmösen asian kans kuuluis elää? Me tiedettiin jo kauan, että isi ei tuu selviimään tosta kamalasta sairaudesta, jota kutsutaan syöväksi. Oon tehny omaa surutyötä jo monta kuukautta, mutta silti tähän ei oo voinu valmistautuu. Eikä mun kuuluiskaan, vasta 17..

Isin sairaus löydettiin maaliskuussa 2012. Sen jälkeen oon eläny semmosessa jossain pienessä unessa. Ihmiset kysyy mitä oon tehny kesällä tai jollain muulla lomalla. Mä en vaa muista. Tän kesän oon ollu kotona isin kanssa. Yrittäny auttaa kaikessa missä oon voinu, pitäny isille vaan seuraa. Koittanu auttaa äitiä, ettei äiti pala loppuun. Oon koittanu venyy niin moneen eri osaan, että vaan kaikilla mun ympärillä olevilla on hyvä olla. 

Perjantain jälkeen oon itkeny, mutta oon myös nauranu. Isi ties kuinka ilonen persoona mä olen, ja isi haluis että mä nauran kun naurattaa ja itken ku itkettää. Isi sano viimesillä viikoillaa, että elämän pitää jatkua. Suru ei oo vielä ottanu valtaa, koska nyt järki jaksaa kannatella mua eteenpäin, "isin on nyt parempi olla, isillä ei oo kipuja, isi ei kärsi". Niinhän  se on, mutta se on mun isi. Mun isi, joka täyttäis nyt keskiviikkona 48. 

Mun iskä oli ilonen ja ehkä maailman luotettavin ihminen. Mulla on harvoja kenelle voin kertoa mitä vaan, ja isi oli yks niistä. Mun ei ikinä tarvinnu pelätä ettei isi ois musta ylpee, koska isi aina sano että kun yrittää parhaimpansa, se riittää. Isin kanssa me käytiin kattomassa lätkää, kuunneltiin Yötä meiä äijähuoneessa ja tehtiin niitä meiän omia juttuja. Me naurettiin tyhmille vitseille. Isi otti aina kainaloon, vaikka hän olikin jo sairas. Aina oli paikka, mikä oli vaan mulle ja mun siskolle. Maailman turvallisin paikka. Monet on sanonu sitä, että jos isin kanssa ei tullu toimeen, nii sai mennä kattomaan itteään peilistä. Mutta niin se vaan on, semmonen mun isi oli. 

En tiä mitä mä vielä kirjottaisin. Ihan mielettömän paljon on ollu ihmisiä mun ja mun perheen tukena. Aleksi on lohduttanu ja on nyt se mun tukipilari, mikä isi oli. Jotkut ei sitä ehkä niin käsitä, mut Aleksi on se minkä takia jaksan nousta aamusin sängystä, ja miks mä jaksan hymyillä ja jatkaa elämää. Eihä isii voi koskaa kukaan korvata, mutta jokanen on tärkein mulle jossain asiassa. Oon saanu tukea ihan mielettömiltä ihmisiltä ja myös semmosilta, ketä en uskonu sitä saavani. Isin pois nukkuminen on koskettanu niin monia, että nyt sen vasta ymmärtää, että kuinka rakastettu isi oli. Ja haluun sanoo erittäin ison kiitoksen mun ihanille tytöillle, Insulle ja Jutalle, jotka on eläny tätä raskasta aikaa mun kanssa. Ja tää meiän koti.. täähän on ihan kukkameri! Mutta kukat on ihania, ja ne osottaa kuinka monet ihmiset on meidän tukena! 

Käytiin tänään hoitamassa kaikki järjestelyt, että isi saadaan saatettua viimeiseen lepoon. Mä en tiä koska meen kouluun, mutta se ei ookkaan nyt tän ajan murhe. Meen sillon kun se tuntuu hyvältä. Meen ehkä huomena, mutta meen ehkä vasta ens maanantaina. Koulussa opettajat tietää meiän tilanteen, ja oon saanu koulustakin ihan mieletöntä tukea. Ja haluun sanoo ihmisille jotka tulee mut kohtaamaan, että ei mua tarvii pelätä. Jotkut pelkää mun kohtaamista, mutta mä oon se sama Ellu ku ennenki. Mä nauran edelleen niinku ennenkin, vaikka voinki siinä välillä vähän itkeä. Mutta haittaaks se? Se on elämää. Jokanen kasvaa omalla tavallaan, mun tapa on vaan ollu vähän ehkä muita kovempi. Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään, eikä saa katkeroitua. Mut mä uskon ja tiedän, että kyllä aurinko paistaa vielä tähänki perheeseen. 

Halusin kertoa tän tänne, koska se tuntu hyvältä. Isiä tullaan kaipaamaan, eikä isi oo minnekkään hävinny. Isi ei oo täällä ehkä fyysisesti, mutta meiä ajatuksissa isi on täällä ihan aina! En osaa oikeen sanoo muuta kun: kiitos ♥

-Ellu

maanantai 29. heinäkuuta 2013

illlanistujaiset


 Heipat kaikille täältä neljän seinän sisältä. Musta ei oo kuulunu pitkää aikaa yhtää mittään, koska en oo päässy täältä kotoa minnekkään piiiitkään aikaan. Tilanne ei oo nimittäin täällä mikä parhain... Mut lauantaina oltiin Insulla istumassa iltaa mun ihanien tytsien kanssa. Saatiin nauraa tosi paljon ja puhuttiin muutenki kaikesta järkevästä ja vähemmän tärkeestä. Nyt pitäis kaapata koira kainaloon ja lähtee kuluttamaa vähä sen energiaa, sitä tuntuu tänää olevan normaalia enemmän....
-ellu

perjantai 19. heinäkuuta 2013

ne tekee töitä sen eteen

 
Ajattelin tehä tänne tämmösen ruokapostauksen! Mul ei oikee oo muutakaan kerrottavaa. Heh. Onhan mulla tietty se, että vedettiin lellun kans eile ehkä ninku helvetin hyvä treeni. On niin kiva ku siinä on kaveri ja se pistää tsemppaamaa iha loppuun asti, vaikka ei sanokkaa sanaakaan.
Mutta tosiaan, en tiiä mitä itekkään touhuun, mutta mun on tosi vaikeeta pysyy näin kesällä jossain tietyssä ruokavaliossa. Tuntuu et edes olis koko ajan jotain houkutteita. Yks mun hyvä syy on pysyy tässä koska oon ostanu noita ateriankorvikkeita, ja en todellakaan halua, että käytetty raha menee hukkaan. Ruokapäiväkirja on yks parhain.
Ateriankorvikkeista sen verran, että mä en käytä todellakaan niitä korvaamaan mun jokaista päivän ateriaa. Korkeintaan kaksi. Tällä hetkellä on käytössä Sci-mix nutrion Diet shake ja eilen ostettu nutrilett. Nutriletin koostumuksesta en pitänyt yhtään. Tosi jauhoinen. Mutta toi Diet shake on ihan nappi osto se liukenee tosi hyvin ja tulee paksu koostumus. Pitää nälän hyvin loitolla! En varmaan jaksais edes salilla käydä, jos tollaisella pitäis joka ja koko päivä pärjätä. HUHHU. Mutta tosi hyvä ottaa varoiksi mukaan, jos tietää ettei ruokaa saa vielä hetkeen.
Näin kesälomalla aamut venyy tosi pitkiksi ja syön vasta noin 12 ekan kerran. Oon koittanut tosi paljon kattoo sitä aikavälii, että siihen tulisi se n.3h ja silloin otan ateriankorvikkeen. Jos oon salilla käynyt siinä välissä nappaan myös protskun. Noin kuuden aikoihin alkaakin jo kaipaan jotain kunnon ruokaa. Lautaselle koitan saada mahtumaan vähän kaikkea hiilareita protskuu yms.
Illalla suuhun voi mennä ateriankorvike, rahka, tai jotain ton tyylistä. Se on nyt vaihdellu tosi paljon. Esim heti kun olin oskun kanssa mahaan uppos KEBABBI. härregyyyd. Mut en hirveest haluu sakottaa niist nyt näin en kummiskaa oo missään dietis kiinni. Toivon nyt vaa et mun motivaatio kestää jatkaa tätä. Joskus voin kertoo perinpohjasest vielä kaike.
 

tiistai 16. heinäkuuta 2013

parhaat pannarit ikinää

 
Kotiin päästyäni tein aamupalaks noita banaanipannareita. NE ON NIIIN HYVIÄ! Pannarit sopii hyvin aamu- ja iltapalaksi tai sitten iha treenin jälkeen. Pannarit sisältää hiilareita ja protskuu.
Lisäksi sopii iha marjat. Näillä saa kyllä himon makeaan katoamaan. Banaanin maku tulee niin hyvin esiin eikä kananmuna maistu yhtään, ainoastaan näkyy rakenteessa.

1 iso banaani
(mulla oli ainakin ihan tavallisen kokoinen, oman maun mukaan)
1 kokonainen kananmuna
1 valkuainen

Sekoita ekana kananmuna ja valkuainen haarukalla ja sitten muussataan banaani vaan sekaan. Ei tarvitse tasaista tulla! Sitten vain paistaa miedolla lämmöllä (n.3-4) ja paistamiseen voi käyttää lorauksen öljyä.

-jutta

naantalii


 Viime päivät on vaa vierähtäny nenän edestä. Lauantaina otettiin iskän ja äidin kanssa suunnaksi Naantali. Ui, se on vaan kesäsin niin hieno paikka. Pahin houkutus siellä oli toi juustokakku <3 onneks mun haarukka ei muutakun käynyt pari kertaa siellä ;-). Kyllähän me siellä ainakin se 2h kierreltiin ja katottiin noita jahteja. Vitsi ne on upeita! Sieltä kun lähettiin käytiin vielä syömässä ja mentiin saunaanki äitin kanssa vielä siin 12 maissa. Oli iha mahtava päivä. Sunnuntaina olin muuten kotona paitsi illan sitte Oskun kanssa.
Eilen otettiin suunnaksi salin jälkeen Amandan, Oskun ja Rasmuksen kanssa raxi NAM! Oli tosi mukava reissu ja ihana porukka. Mentiin syömisen jälkeen ajelemaan Turkuun huhhu mä en kyllä ikinä osais ajaa siellä. Ilta venys taas ja menin ihan liian myöhää taas nukkumaan.

-jutta

torstai 11. heinäkuuta 2013

Selkää


Heippadej ! Kirjotan nyt tylsyyttäni vaan..istun päiväkodissa..eikä mitäään tekemistä ainakaa vielä. Tänään on ollu iha kiva ja rento päivä. Kotiuduttuani otin aurinkoa ja ootin, että ellu ilmoittais ja voitais lähtee salille. Omat treenit on nyt vähä ollu erillaisia kun en oo iha kokonaa keskittyny nyt siihe omaan treeniin paitsi eilen. Tänää tuli treenattua pienin liikkein selkä jäi varmaan pari liikettä vaille koko treenin. Huomenna olis lepopäivä iha kohdillaan! Mut nyt tosiaan voisin syödä..hehahahoh. 
-jutta

maanantai 8. heinäkuuta 2013

viiikonloppuja




huhhu kerrankin oli mukava viikonloppu! Perjantaina vietettiin Oskun kans meiä 2.5 vuotis päivää. Oltiin turussa ja illalla ajelemassa ympäriämpäri kaupunkii. Lauantaina tytöt tuliki sit meille ja juotiin ehkä vähä enemmän ku piti. En ees tiedä mist se kaikki juotava tuli. Ilta venys mun, heidin ja inan kans sit jonnekkin puol neljään huhhu. Mut kaikin puolin tosi onnistunut ilta.
Tänään olin ottamas mun serkun yo-kuvia..vähän vain näin jälkikäteen...Mut tuli niin kauniita kuvia, että nyt vaan töllään niitä suu auki, hah.

-jutta